Nimenanto

Lapsen syntymä on ilon aihe paitsi perheelle, myös koko kirkolle, jonka jäseneksi lapsi kasteessa liitetään. Kirkon perinteessä on eri aikoina ollut kaikenlaisiin perhetilanteisiin liittyviä rukouksia. Lapsen syntymään liittyviä rukouksia on nykyisellään käytössä kolmeen eri vaiheeseen: rukoukset lapsivuoteessa olevan äidin puolesta, nimenantorukoukset lapsen ollessa kahdeksan päivän ikäinen sekä äidin ja lapsen kirkottaminen neljäntenäkymmenentenä päivänä syntymästä.

Nimenantorukoukset

Nimenantorukoukset kahdeksantena päivänä perustuvat vanhaan juutalaiseen käytäntöön. Kristus ympärileikattiin kahdeksantena päivänä.

Vanhemmat valitsevat lapselleen nimen, ja papin voi pyytää lukemaan nimenantorukoukset kotiin tai sairaalaan tai jos äiti ja lapsi ovat jo liikkeellä ja hyvissä voimissa, rukoukset voi sopia luettavaksi kirkossakin.

Nimi on ihmisen persoonan ”otsikko”, jolla Jumala puhuttelee ja tuntee meidät. Siksi lapsi nimetään pian syntymän jälkeen. Nimi liittää jokaisen meistä taivaalliseen esirukoilijaan, omaan pyhään ihmiseen, jonka esirukouksiin voi elämän matkan varrella turvata.

Suomalainen nimiperinne on edelleen pitkälti kristillistä, joten usein oman nimen ja oman pyhän välille ei synny ristiriitaa. Nimilaki kuitenkin määrittelee, millaisia nimiä lapselle voi rekisteröidä. Papin kanssa on hyvä olla yhteydessä nimeä valitessa. Hän osaa opastaa asiassa myös rekisteriviranomaisen näkökulmasta. Hän on myös asiantuntija, joka voi auttaa taivaallisen esirukoilijan valinnassa vanhempien valitseman nimen perusteella.

Ortodoksisen perinteen mukaan nimiä annetaan yksi, mutta nykyään nimilaki mahdollistaa neljänkin nimen rekisteröimisen lapselle.

Tässä videossa isä Teemu Toivonen kertoo lapsen nimenannosta ja lapsen syntymään liittyvistä rukouksista. Videon on kuvannut Jaakko Toivonen. Videon kesto on noin 6 min.
Kristuksen temppeliintuominen, ikoni Riisa

Kirkottaminen

Kirkottaminen seuraa vanhaa juutalaista perinnettä. Maria ja Joosef toivat juutalaisen lain mukaisen uhrin Jerusalemin temppeliin Jeesuksen ollessa 40 päivän ikäinen.

Kirkottamisella on äidin osalta rituaaliseen puhtauteen liittyvä taustansa, mutta toisaalta lapsivuodeaika on myös levon aikaa. Synnytys ja sen jälkeinen elämä eivät ole läpihuutojuttuja nykyäänkään, joten Kirkko ikään kuin antaa äidille ja lapselle mahdollisuuden levätä ennen paluuta yhteisön keskelle jumalanpalveluksiin. Kun tuo aika on kulunut, äiti palaa Kirkon yhteyteen rukousten saattelemana ja lapsi esitellään koko kansalle.

Rukoukset alkavat kirkon ovelta, ja pappi ottaa lapsen syliinsä kuljettaen hänet koko kirkon läpi aina alttarin pyhälle portille asti. Usein kirkottaminen toimitetaan vasta lapsen kasteen jälkeen. Silloin lapsi voi osallistua Pyhästä Ehtoollisesta yhdessä muun seurakunnan kanssa. 

Kaikista näistä toimituksista voi sopia oman seurakunnan papin kanssa. Helpointa se on, jos pappi on jo entuudestaan tuttu, mutta seurakunnasta osataan opastaa näistä aiheista enemmän ja sopia juuri perheen tilanteeseen sopivat ratkaisut. Kaikkiin mieleen nouseviin kysymyksiin vastaus on: Ole rohkeasti yhteydessä omaan seurakuntaan!

(i Teemu Toivonen)

Kirkottamisen jälkeen, vauva odottaa vanhempia hakemaan, kuva Kaisa Nykänen

Nimenanto

Ortodoksisessa kirkossa lapselle voidaan antaa nimi kahdeksantena päivänä syntymän jälkeen. Pappi voi kutsusta tulla vastasyntyneen kotiin ja toimittaa nimenantorukoukset. Se on kaunis, pieni tilaisuus perheen kesken, jonka jälkeen uudella perheenjäsenellä on oma nimi. Jos nimenantotoimitusta ei ole toimitettu ennen kastetta, alkaa kastetoimitus nimenantorukouksilla.

Ortodoksisen perinteen mukaan lapselle annetaan yksi nimi, joskin Suomen laki mahdollistaa neljän nimen antamisen. Nimenantoperinteitä on monenlaisia.  Yhden nimen tulisi olla johdettavissa jonkun pyhän ihmisen nimestä. Suomalaiset etunimet perustuvat useimmiten kristilliseen nimiperinteeseen. Kun lapsi saa nimen jonkun tietyn pyhän mukaan, pyhästä ihmisestä tulee hänen taivaallinen esirukoilijansa. Lapsen nimipäivä määräytyy tämän pyhän ihmisen muistopäivän mukaan. Ortodoksinen nimipäiväkalenteri noudattelee eri järjestystä kuin kansallinen nimipäiväkalenteri. Tämä johtuu pyhien muistopäivien viettämisestä.

Lapsen nimi voidaan valita ortodoksisesta kalenterista lapsen syntymäpäivän läheltä tai nimen voi valita jonkun perheelle läheisen pyhän henkilön mukaan. Ortodoksinen nimipäiväkalenteri löytyy myös netistä.

Nimenantotoimitus

  • pappi lausuu alkurukoukset
  • lauletaan päivän tropari eli veisu
  • pappi siunaa rukoillen lapsen otsaa, suuta ja rintaa, rukouksessa mainitaan lapsen nimi
  • pappi ottaa vauvan syliinsä ja kohottaa vauvan ikonin edessä sekä lausuu rukouksen
  • päätössiunaus

Toimitus kestää noin 10 minuuttia. Kotiin ei tarvitse järjestää mitään erityistä pappia ja toimitusta varten. Nimenantorukoukset voidaan lukea myös kirkossa. Yhteinen rukous on tärkeintä.

Nimenantotoimitus Euhologionissa (papin toimituskirjassa) sisältää nimenantorukoukset.

(i Teemu Toivonen, Eija Honkaselkä, Kaisa Nykänen)

Sanapilvi suosituista ortodoksisista nimistä, kuva kaisa Nykänen
Nimenantorukoukset kotona, kuva Kaisa Nykänen

Lisämateriaalia

Synaksarionin (kokoelma pyhien elämäkertoja) nimihakemisto
Lisätietoja ja myös ortodoksisten nimien listoja
Katso myös Ortodoksi.net ja ortodoksinen kalenteri
Etu- ja sukunimilaki, Suomen lainsäädäntö.
Kastetoimitus Ortodoksisto.fi-sivusto