Teofania – Kristuksen kaste – Jumalan ilmestyminen

Jeesus kastettiin aikuisena. Hän tuli Galileasta Jordan-joelle.
Johannes Kastaja oli Jordanilla.

Johannes sanoi Jeesukselle: “Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!”

Jeesus vastasi hänelle: “Sinun on kastettava minut. Näin täytämme Jumalan tahdon.”
Johannes suostui hänen pyyntöönsä.

Johannes kastoi Jeesuksen Jordanissa. 

Silloin taivaat aukenivat. 
Jumalan Henki laskeutui kyyhkysen tavoin Jeesuksen päälle.

Taivaista kuului ääni: “Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.”

(Matt. 3:13-17, mukaellen)

Juhlan tropari:

Jordanissa kastettaessa sinua, oi Herra, | tapahtui, että ihmiset kumarsivat pyhää Kolminaisuutta, | sillä Isän ääni todisti sinusta | nimittäen sinua rakkaaksi Pojaksensa | ja Henki kyyhkysen muodossa | vahvisti sen sanan totuuden. | Kunnia olkoon sinulle Kristus Jumala, || joka ilmestyit ja valistit maailman.
(1.säv.)

Tropari kanttori Aleksi Suikkasen laulamana teksteineen: Jordanissa kastettaessa Sinua, oi Herra

TEOFANIAN VIETTO KIRKOSSA JA KOTONA

Teofanian juhla-aika alkaa kolmipäiväisenä esijuhlana 2.-4.1. Juhlan merkittävyyttä korostaa erityinen valmistautuminen paastolla aattona 5.1. Teofaniaa vietetään 6. tammikuuta ja juhla jatkuu kahdeksanpäiväisenä jälkijuhlana 14.1. asti.

Teofanian aatto on ankara paastopäivä. Se valmistaa suureen juhlaan, Kristuksen kasteeseen.

Juhlan liturgian yhteydessä toimitetaan suuri vedenpyhitys. Usein tehdään ristisaatto luonnonvesien äärelle esim. joelle tai järvelle ja vedenpyhitys toimitetaan siellä.

Vedenpyhityksessä luetaan ja lauletaan rukouksia, luetaan evankeliumi ja pappi upottaa käsiristin veteen kolme kertaa. Sitten kaikki vihmotaan pyhitetyllä vedellä.

Kirkosta voi ottaa kotiin pyhitettyä vettä ja siunata sillä kodin ja sen asukkaat.

Teofaniaa seuraavana päivänä muistellaan ja kunnioitetaan Johannes Kastajaa.

Teofania on vanhimpia kristillisiä juhlia, se on jouluakin vanhempi juhla. Sitä on vietetty paikallisesti jo 120-luvulla, mutta laajemmin kristikunnassa 300-luvulta lähtien.

LOPPIAINEN

Luterilainen kirkko viettää 6. tammikuuta loppiaista. Silloin muistellaan itämaan tietäjiä, jotka toivat vaatimattomaan talliin syntyneelle Kristus-lapselle kallisarvoisia lahjoja.

Loppiaiseen päättyy joulujuhlan aika ja siitä “loppumisesta” ajatellaan loppiaisen saaneen nimensä.

Ruotsalaisessa perinteessä päivän nimi on “trettondagen” = kolmastoista päivä. Tämä viittaa joulun 12 päiväiseen juhlaan, jonka kolmastoista päivä lopettaa.

Katolinen kirkko muistelee 6.1. myös kolmea itäisen maan tietäjää. He veivät tiedon syntyneestä Kristuksesta maailmaan, siksi heistä voi ajatella lähetystyön saaneen alkunsa. Loppiainen on näin lähetystyön juhla.

Katolisissa maissa ja perheissä Suomessa lapset voivat pukeutua itämaan tietäjiksi ja kulkea ovelta ovelle laulamassa ja keräämässä varoja lähetystyölle. He merkitsevät kiitokseksi ja siunaukseksi talon oveen vuosiluvun ja kirjaimet CMB = Christus Mansionem Benedicat = Kristus taloa siunatkoon. Merkki voi nykyään olla vaikka tarra.

Kuten ortodoksit vievät kotiin Teofaniana pyhitettyä vettä ja siunaavat sillä kodin ja sen asukkaat, myös katoliseen perinteeseen kuuluu kodin ja sen asukkaiden siunaaminen:

”Kun koko perhe on kokoontunut yhteen, aloitamme siunausrukouksen ristinmerkillä ja lausumme yhdessä Herran rukouksen ja Terve Maria -rukouksen. Sitten isä tai äiti lukee yksin tai yhdessä lasten kanssa siunauksen. Sen jälkeen joku kiinnittää siunaustarran asunnon oveen tai sisäänkäynnin läheisyyteen niin, että se muistuttaa siunauksesta ohikulkijoille. Lopuksi juhlitaan yhdessä tapahtumaa.”

Lisää tietoa:
Suuri vedenpyhitys Teofaniana ortodoksi.netissä (myös slaavi ja venäjä), toimitustekstit

Isä Rauno Pietarisen opetuspuhe

Teofania kirkon sivuilla kirkkokalenterissa

Loppiainen Evl kirkon sivuilla
Loppiaisen kodin siunaaminen Katolisen kirkon sivuilla, Fides


Katso myös

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.